Homeopatialla tuetaan ja voimistetaan elimistön omia mekanismeja oireiden korjaamiseksi käyttämällä samankaltaisuuden periaatetta. Tämä on täysin päinvastainen tapahtuma verrattuna koululääketieteen käyttämiin lääkkeisiin, jotka tukahduttamalla hävittävät henkilön oireet tuottamalla niihin nähden vastakkaisen reaktion tai estämällä oiretta aiheuttavan mekanismin toiminnan.
Tarkastellaan esimerkiksi yksinkertaista nuhaa, jossa kyynelehtivät silmät punoittavat ja nenä vuotaa vuolaasti kirkasta eritettä. Lääketiede hoitaa tämän käyttämällä lääkitystä, joka salpaa limakalvojen limantuoton ja näin “kuivattaa” limakalvot. Homeopatialla hoidettaessa potilaalle voidaan antaa Allium cepasta eli punasipulista tehtyä lääkettä, minkä seurauksena liman eritys niin ikään saadaan loppumaan. Mikä on jutun logiikka?
Homeopatian peruspilareista tärkein on toteamus 'samankaltainen parannetaan samankaltaisella'. Tämä tarkoittaa, että lääke, joka terveessä tai oireettomassa henkilössä saa aikaan aineelle ominaisia oireita, parantaakin niitä potevan henkilön.
Palataan sipuliin. Lähes jokainen lienee kotikokkina joutunut kuorimaan sipulia. Tämän seurauksena silmät ovat askareessa alkaneet kirvellä ja valua poskia polttavaa kyynelnestettä. Samaan aikaan nenä on mennyt tukkoon ja alkanut valua kirkasta limaa. Olo on kuin vuosisadan räkätaudissa, vaikka kyse oli vain pienen sipulin kuorimisesta pataruoan sakeuttajaksi.
Heureka! Kun seuraavan kerran kärvistelet edellä kuvatunlaisesta nuhasta, joka ei ole syntynyt keittiöpuuhissa, otatkin oireisiisi homeopaattista Allium Cepaa ja tulet hyvin pian huomaamaan nuhaisuuden katoavan tiehensä.
Itse sana 'homeopatia' tarkoittaa myös aiemmin mainittua samankaltaisuuden teemaa. Kreikkalaiset sanat 'homoios' ja 'pathos' tarkoittavat samankaltaista kärsimystä. Samuel Hahnemann (1755-1843), jolle kuuluu kunnia homeopatian kehittämisestä pitkän elämänsä aikana, ei ollut ainoa joka mietti samankaltaisuuden vaikutuksia lääkkeillä hoidettaessa. Myös Hippokrates (460-375 eaa.), jonka “suojeluksessa” nykylääketiedettä harjoitetaan, tunsi samankaltaisuuden vaikutuksen. Asia on vain jäänyt vaille suurempaa huomiota, vaikka lääketiedekin omalla karkealla tavallaan on harjoittanut homeopatiaa tietämättään. Kiniiniä (China) käytettiin malarian hoidossa, hopeanitraattilla (Argentum nitricum) hoidettiin ennen antibioottien valtakautta vastasyntyneiden silmän sidekalvontulehdusta, psoriaksen hoitoon tarjottiin hiilitervaa (Kreosotum) ja nivelreuman hoidossa niveliin on pistetty kultaa (Aurum). Siinä missä lääketiede lääkitsee helposti mitattavissa olevin annoksin, homeopaattiset lääkkeet ovat huomattavan paljon enemmän laimenettuja, mikä on tietenkin herättänyt paljon keskustelua ja epäilyjä hoidon tehokkuudesta. (Suluissa on lääkeaineiden homeopaattiset nimet).
Lääkeaineiden fysikaalinen vahvuus ei ole homeopatian ainoa ero lääketieteeseen. Vaikka edellä mainittuja lääkkeitä on mahdollista homeopaattisestikin käyttää kuvattujen sairauksien hoitoon, niitä ei suoralta kädeltä kyseisiin oireisiin kuitenkaan tarjota, vaan jokaisen apua hakevan tilanne arvioidaan huolellisesti henkilöä haastattelemalla ja havainnoimalla, jonka perusteella sopivin lääkeaine valitaan.
Influenssa on lääketieteelle vain viruksen aiheuttama voimakas hengitystieinfektio, jossa potilaalla esiintyy kuumeen ja limakalvoeritteiden lisäksi mm. silmien valoherkkyyttä, lihaskipuja ja päänsärkyä. Homeopaatille asia ei ole noin yksioikoinen. Influenssan, kuten monen muunkin sairauden, voi kokea erittäin monella tavalla.
Eräs voi reagoida palelemalla ja aivastelemalla voimakkaasti tuon tuostakin. Häntä väsyttää ja kasvot ovat pöppöisen näköiset; iho on vahamainen ja silmissä 'nakit silmillä' ilme. Toinen haluaa vetäytyä pimeään makuuhuoneeseen, vetää verhot kiinni pariksi päiväksi eikä kaipaa seuraa. Ainut mitä hän muutaman kerran päivässä vaatii, on aimo annos juotavaa. Muuten hän on kuin kesken uniensa herätetty karhu. Kolmas sairastunut sen sijaan vaatii kaiken aikaa huomiota eikä suin surminkaan tahdo sairastaa yksin. Juotavaa, jota hän siemailee vain pienin kulauksin, pitää olla tarjolla kaiken aikaa ja sen tulee olla jääkylmää, vaikka henkilöllä on jo muutenkin vilu. Tässäkin homeopatia eroaa selkeästi lääketieteestä. Homeopaatti antaa kullekin sairastuneelle eri lääkkeen, koska jokaisen henkilökohtainen tapa reagoida ja kokea sairaus on yksilöllinen, vaikka sairaus lääketieteellisesti katsoen on sama..
Jokainen on kuullut puhuttavan lääkkeiden sivuvaikutuksista, jotka ovat joskus siinä määrin epämiellyttäviä, ettei kyseistä lääkehoitoa voida edes enää jatkaa. Mikä ihana ero homeopatiaan verrattuna. Homeopaattisilla lääkkeillä ei ole sivuvaikutuksia. (Skeptikkoja lainatakseni, kuinka olisikaan, kun ei sitä vaikuttavaa ainettakaan ole.) Joten teoriassa yliannostuksen vaaraakaan ei ole. Lisäksi lääkeaineen ollessa jostain syystä tilanteessa väärän ei sillä ole mitään vaikutusta.
Nyt joku voi kysyä, miksei homeopatiaa sitten käytetä enemmän, jos se on niin harmitonta ja tehokastakin? Vastaus kuuluukin, että sitä käytetään erittäin paljon. Monissa maissa se on osa virallista terveydenhuoltoa (Iso-Britannia, Ranska, Sveitsi, Intia, Meksiko, Pakistan, Brasilia). Homeopatian vastustus ei nykyisin aina perustu ennakkoluuloihin hoidon tehokkuudesta vaan rahaan. Lääkkeet ovat edullisia valmistaa ja oikein käytettyinä oireidenpoistajina tehokkaita. Kustannustehokkuus taloudellisiin kasvunäkymiin sitoutuneilta osapuolilta onkin siten uhattuna eikä homeopaattisille lääkkeille voi hakea patenttia, joten osakkeen omistajilla ei ole äkkirikastumisen pelkoa.
Joskus kuulee väitettävän, ettei homeopaattisten lääkkeiden tutkimusta ole tai ettei tutkimusten tuloksia voi todentaa konkreettisesti. Tutkimusta on eritäin paljon ja monin eritavoin toteutettuna. Melko häkellyttävä tapaus tulee Kuubasta, missä tehtiin vuonna 2007 koe 2,3 miljoonalla ihmisellä. Väestöä uhkasi leptospiroosi, jota aiemmin on ehkäisty rokotteella, mutta rahapulassa maan oli otettava huokeammat keinot käyttöönsä. Vuoden kuluttua todettiin homeopaattista ennaltaehkäisevää hoitoa saaneen väestönosan sairastuvuuden pudonneen 84% verrattuna aikaisempaan. On usein kuultu myös väittämiä hoidon tehosta, koska käyttäjä uskoo siihen. Lääketieteessäkin on alettu suhtautua positiivisemmin tähän placebo-ilmiönä tunnettuun ajatukseen, vaikka pikkulasten ja eläinten kohdalla tuskin siitä on kyse, koska eiväthän he tiedä millaista hoitoa ovat saamassa ja paranevat silti. Lisäksi homeopatialla on saatu maanviljelyksen ongelmissakin hyviä tuloksia, mistä on tutkimustuloksiakin.
Reagoimme elämässä eri asioihin monilla hyvin yksilöllisillä ja persoonallisilla tavoilla. Tästä kokemusvyyhdestä kehomme tuottaa oireet. Oire ei kuitenkaan ole sairaus, vaan merkki siitä, ettei kaikki ole kunnossa. Merkkejä voi olla nähtävissä niin fyysisesti, tunne-elämässä kuin henkisellä tasolla, kuten lyhyet esimerkit yllä suppeasti kuvasivat. Niinpä vain oireiden kokonaisuus on tärkeää, ei diagnoosi. Vasta tasapainon palauduttua kaikilla tasoilla poistuvat oireetkin ja ihminen saa jälleen kokeakseen terveyden tilan ja vapauden toteuttaa itseään ilman kehon tai mielen toimintojen rajoitteita.
Kirjoittanut Guy Wurman
