Hain opiskelemaan homeopatiaa vuonna 2014 Helsingin Transformational School of Homeopathy oppilaitokseen. Aloitin opinnot samaisena syksynä ja nyt kohtapuolin alkaa kolmas lukuvuosi.
Olen tehnyt hoitotyötä vuodesta 2003 vammais -ja vanhustyössä. Ihminen kokonaisuutena on aina kiinnostanut minua. Fyysisesti, psyykkisesti, emotionaalisesti ja hengellisesti kokevana yksilönä sekä osana yhteisöä.
Sairauden synty, siihen vaikuttavat tekijät, oireiden hoito, ennaltaehkäisy, hyvinvointi...Sanoina yksinkertaisia, mutta itse asiassa aika suuri paketti.
Olen hoitajana työssäni nähnyt paljon oirehtivia ihmisiä, erilaisia sairauksia. Osana hoitoyhteisöä olen toteuttanut lääkärin määräämää hoitoa. Olen nähnyt hyvinvointia ja pahoinvointia, paranemista ja sairauden pahenemista. Iloa ja surua, elämää ja hiljaista hiipumista.
Usein mietin onko tämä ainoa tapa hoitaa aina ja jokaisessa tapauksessa ja tilanteessa? Eikö tosiaan ole mitään keinoa lievittää sairauksien etenemistä niiden alkuvaiheessa tai ennaltaehkäistä niiden puhkeamista? Onko jokaisessa tilanteessa ainoa vastaus synteettinen lääke? Kunnes vanhana niitä on lääkekipollinen nieltävänä aamupuuron yhteydessä.
Oman henkilökohtaisen kokemuksen kautta löysin homeopatian. Siihen asti jopa sana homeopatia oli minulle tuntematon. En ”hurahtanut” homeopatiaan. Mutta kiinnostuin siitä sen verran että ajattelin, tätä voisi tutkia vähän enemmän, haluan tutustua tähän vähän enemmän. Laitoin hakupaperit kouluun ja kävin haastattelussa. Siitä lähti minun homeopatian opiskeluni.
Viimeisenä iltana ennen ensimmäistä koulupäivää havahduin ajatukseen: ”Mitä jos olen alkanut opiskella jotain , joka onkin ihan höpöä? Mitä jos käytettyäni aikani, tarmoni ja ansioni tähän koulutukseen huomaankin että se on sama kuin jos uskoisi joulupukkiin?”
”Katsotaan mitä tulee. Katsotaan mitä opin ja mihin päädyn. Asia voi olla niin tai sitten ei.”
Koulutus on syventänyt käsitystäni ihmisestä kokonaisuutena. Antanut minulle niitä vastauksia, joita olen niin usein aiemmin miettinyt. Ajatteluni ja käsitykseni on laajentunut. Ymmärän homeopaattista ja nykyisin vallalla olevaa lääketieteellistä ajttelutapaa ihmisestä ja sairauksien hoidosta. Niissä on samaa ja niissä on eroa, ne eivät kuitenkaan sulje pois toisiaan. Kumpaakin tarvitaan.
Opiskelu on ollut vaativaa. Se on ollut vaativaa jo senkin tähden että teen sen aikuisiällä. Toisaalta koettu elämä ja hoitotyöntausta ovat hyvä pohja opiskelulle. Siihen on hyvä rakentaa oppimaansa. Syventää, verrata, arvioida.
Ensimmäisenä vuonna kahlasin läpi homeopatian filosofiaa ja lainalaisuuksia. Terveyttä ja sairautta käsitteenä. Tutustuin materia medicaan. Se on homeopaattinen pharmaca medica. Heti ensimmäisestä vuodesta lähtien pääsin seuraamaan opetusklinikoita.
Opettelen homeopaatisten lääkeaineiden vaikutusmekanismia ja homeopaattisia lääkeaineita. Miten niitä valmistetaan, miten niitä tutkitaan ja kehitetään. Millaiseen oirekuvaan niitä valitaan.
Olen oppinut miten oirekuvaa kartotetaan, mitä pitää ottaa huomioon, mikä on tärkeää. Olen oppinut sairauksien dynamiikkaa. Luen nyt anatomiaa ja fysiologiaa uudelleen, englanniksi. Patologian suoritan vähän myöhemmin koulutuksen aikana.
Ensiavun päivitin viime syksynä ja samalla se päivittyi hotityöhönkin.
Koulussa on mielenkiintoisia seminaareja ja kansainvälisiä kouluttajia. Opettajina koulussa on pitkän ajan homeopaatteja, jotka antavat oman tietonsa ja kokemuksensa opiskelijoille.
Opintie jatkuu.
